Ei ole ennen ollut orapihlajapensaan marjat niin suuria kuin tänä vuonna.
Kotiinpaluumatkalla näimme peuran seisovan pellon laidalla korviaan heilutellen. Sitä pystyi tuskin havaitsemaan, oli se niin takana olevan kaislikon kanssa saman sävyinen.
Toki on myös ihan pakko laittaa pari kuvaa merestä. Kun meri on näin tyyni, voi näitä katselemalla melkein aistia tuon hiljaisuuden ja rauhallisuuden.
Tämä kuva sitten taas on muuten vaan vaikuttava. Kuva on otettu illalla seitsemän aikaan ja auringon jo laskeuduttua metsän taa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti